Tirpasinpa tuossa eilen iltapäivällä vajjaan kymmenen kilsan lenkin. Juostessa jo tuntu ettei yhttään lähe ja askel on todella raskas. Joku jannukin kirmas ohi ja sekös ärsytti. Mietin monta kertaa jo, että heitänkö kävelyks ja käännynkö takas kotia. En saanu musiikistakaan ammennettuu voimaa, enkä muutenkaan psyykattuu itteeni et hei sun is shining and this is fun.
No ois vissiin vaan pitäny kuunnella itteeni eikä nitkuttaa sitä suunniteltua järvenrantalenkkiä, koska menin tipauttamaan avainkorttini taskusta varmaan biisiä vaihtaessa.
Miulla oli kiire meijän opiskelijaporukan möksäsaunailtamiin ja pakko oli soittaa huoltomies avaamaan ovi. Muuten oisin juossu etsimään sen kortin. Huoltomies velotti kympin tästä hyvästä eikä suostunu ees yhteiskuvaan. Ei kuulemma halunnut julkisuutta (ihan niinko sitä tässä blogissa ois saavuttanutkin.)
 |
| Kylmää tuskan hikee pukkas huoltomiestä ulko-ovella ootellessa |
Nyt on vara-avain käytössä ja varsinainen avain laajoissa etsinnöissä. Erittäin hyvä lenkille patistaja tämä sattumus! Suosittelen jos motivaatio hukassa! Rullaavaa askelta aurinkoisille mettäpoluille toivoo Julizia Keys
 | ||||
| Oisin tyhjätasku jo jos meiän talossa ei ois näitä avainkortteja! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti